Detsches lehrbuch

 Deutsches lehrbuch fur den anfangsunterricht 1935 (WSOY).

"Der Bauer baut mit Muh und Not das Korn fur unser täglich Brot; zum Muller wird das Korn gebracht und feines Mehl daraus gemacht; der Bäcker nimmt das Mehl ins Haus und bäckt im Ofen Brot daraus; die Mutter streicht noch Butter drauf, und wir? - wir essen alles auf."

Naistautien synty

 Kaikkien ikäluokkien naistautien synty, ehkäiseminen ja parannus vaimoja ja täysikasvaneita tyttäriä varten 1912 (Isak Julinin kirjapainossa).

" Kuta puhtaammat vietit, sitä turmeltumattomampi luonne, kuta terveempi ja voimakkaampi ruumis, sitä vapaampi ja vastaanottavaisempi henki: metsässä antaisin siis kaikkien lasten kasvaa, jotta he pysyisivät puhtaina ja kauneina sekä varjeltuisivat kaupunkilaiskurjuudesta, mikä nyt jo lapsetkin muuttaa kuihtuneiksi olennoiksi....
...Näistä neljästä surullisesta tapauksesta nähdään, minne sukupuolihermojen ennenaikainen kiihottuminen ja sukupuolivietin luonnoton tyydytys vievät ja kuinka pontevasti kaikki painostaa tuota yhtä tehtävää: ehkäistä ... Mutta mitenkä on äidin aloitettava, joka ehkä yht'äkkiä tulee ajatelleeksi, että tyttärensä on salaisesti antautunut pahalle intohimolle?...
Jos vanhemmat aina heti alussa ryhtyisivät mainitulla tavalla asiaan, niin ei olisi niin paljo sairaita ja kuihtuneita tyttöjä...
...Tämän sukupuolinen liikarasitus ensisijassa, toiseksi tarttuvien tautien siirtäminen ovat seurauksena, kun mies vaihteluun tai kohtuuttomuuteen tottuneena ei heti kyennyt tyytymään yhteen ja sen lisäksi usein vielä säästämistä tarvitsevaan vaimoon...sekä tuo "liikaa" toiselta puolen että nuoren vaimon yleinen ruumiinheikkous toiselta puolen ovat nykyisen avioliitokurjuuden syita ja tarvitsevat sen tähden tulla keskustelunalaisiksi. Paritteleminen semmoisenaan, luonnollisella tavalla toimitettuna, ei tee terveitä ihmisiä sairaiksi, vaan on pikemmin heidän terveytensä säilyttämiselle tarpeellista..."

Äitini muisteluita

Edesmennyt äitini halusi jättää jotain itsestään ennen kuolemaansa ja kirjoitti meille muisteluita vanhoilta ajoilta. Osa kirjoituksista on julkaistu Siikajokilaaksossa 2004.

"

Muistelmia lapsuuteni ja nuoruuteni mailta

 

Miten pistääkään vihakseni nykyihmiset, jotka aina valittavat; uusavuttomat, joille kaikki sosiaaliavut tulevat kuin Mopelle illallinen, omat kädet ristissä odottaen, kun ei tule ne ja ne avustukset aikanaan. Parsiminen ja ompelu ovat outoja ilmiöitä.

 

Lapsena olimme onnellisia, kun omasta peltotilkusta kasvavat perunat syötiin usein vain suolan kanssa. Silakat toivat jo juhlan tuntua. Kurri oli juomana, usein vain vesi. Oli herkkuhetki kun äidin kanssa tuloista töistä tullessa äiti sai lypsylämmintä maitoa päärärin mukaansa. Kun väsy yllätti, äiti antoi matkalla huikat päärärin kannesta! Usein äiti väsyneenäkin kantoi minua konttina!

 

Pieni köyhä resuinen mökki köyhääkin köyhempien ihmisten asuinkolo männikön keskellä seurakunnan maalla. Ei saunaa, ei edes paskahuussia, ei vesikaivoa, ei puuliiteriä, ei mitään ihmiselon pönkkää. Metsäojitus ei silloin pilannut luontoa ja maisemaa. Korkeammalla kankaalla oli lampia; oli pikku lampi, iso lampi ja sammallampi, Vesi virtasi niistä luonnon luomaa uomaa myöten alamaihin. Sammallampien takana se uoma teki putouksen ”Taipaleen ämmän”. Sen kuohua kävimme ihailemassa, putous oli noin 1,5m. Tulvavesien aikana se oli mahtava lapsen mittakaavalla.

 

Isolla lammella velipojat syksyisin kävivät ”ritkuttelemassa”, kuten he sanoivat, kokeilemassa jään kestävyyttä. Kun muutamat housut ja saappaat oli kasteltu, päiviä kulunut alkoi jää kestää. Silloin sinne hakattiin pystyyn tolppa, hoijakan napa, ja niin oli iltailona hoijakan pyöritys! Suurin osa lampea kasvoi pitkää saraheinää samoin kuin ympäristön suo. Kankaan puoleisella rannalla oli äidin pyykkipaikka. Siinä kypsyivät myös kesän ensimmäiset mustikat. Heti kun lampi suli ja lumi väheni, laittoi äiti pyykkipadan kivistä rakennettuun pesään. Miten tuoksuukaan nenääni vielä se risutulen savu padan alta ja kuumuvan lampiveden haju. Puusaavi ja korkeajalkainen ”lessukka” liotettiin lammessa, kun olivat ravistuneet vuotaviksi. Mäntysuopa vaahtosi hyvin pehmeässä lampivedessä. Joskus äiti sai taloista omateko saippuaa. Kun ei ollut muuta, käytti äiti lipeäkiveä. Miten lie kätensä kestäneetkään, eihän silloin ollut suojakäsineistä tietoa, ei myöskään käsivoiteista. Pyykit tulivat puhtaiksi, olihan äiti haluttu pyykkäri myös taloihin. Ne aurinkoiset päivät kirkastivat lapsuuttani, kun hyppelin äidin pyykkipadan seutuvilla. Isompana sain ripustella pyykkiä katajapensaiden niskaan kuivumaan. Joskus oli jopa narua johon pyykit oli hyvä levitellä kuivumaan mäntyjen väliin.

 

Pyykin jälkeen saavit katajapensaiden varjoon, etteivät ravistuisi. Kuumina poutakesinä lammen vesi muuttui ruskeaksi kuin olut, väheni niin, että oli etsittävä toinen pyykkipaikka. Se oli punaisen sillan oja maantien varrella puoli km etäällä. Sen vesi virtasi ja pysyi pitkään pesukelpoisena. Seuraava vesipaikka löytyi vanhan sorakuopan pohjalta suontien varrelta. Sinne äiti kaivoi koloa, ja kas kummaa, sieltä pulppusi kirkas vesi kuin kaivosta.

 

Miten vähään silloin oltiin tyytyväisiä ja vähällä tultiin toimeen…

Iso koivu on vielä paikoillaan pihan eteläpäässä. Sen rinnalla kasvoi yhtä iso haapa ja mänty. Kyllä itkin, kun ne haapa ja mänty kaadettiin ja koivun tuntumaan tuotiin jostain vanha ja nokinen sauna. Kiukaalla lämpeni pesuvesi pienessä noin 8 ltr:n padassa. Oltiin päästy vaurastumaan!

 

Ison lammen saraheinikosta niitettiin myöhemmin saraa kuivumaan ja  ”maträssin” kuoriin pehmeiksi vuoteiksi. Mahtoi se pölistä! Ei tiedetty silloin allergioista!

Äiti kulki talojen töissä, milloin missäkin. Koposen valtava lakanpyykki oli aina keväisin. Saatiin lakanat ulos kuivumaan. Syksyllä ja talvella pyykit kuivatettiin suuren asuin-kaupparakennuksen vintillä. Joskus nuoruudessa äiti ja isä olivat huonemiehenä (=vuokralla) Koposen kauppatalossa, joka silloin oli toisilla omistajilla. Kun äiti iltapimeällä palasi talojen töistä, saattoi hän nähdä silloisen kauppiaan istuvan työpöytänsä ääressä, valot palamassa, ja kun hän tuli sisään ei missään ollut ketään, eikä valoja missään. Kun äiti ja isä laskeutuivat levolle keittiön lattialle kyhätylle petille, saattoi yläkertaan meneviltä portailta kuulua askelia, keittiön ovi aukeni ja avaimia hamuttiin naulasta seinältä!

 

Muutaman kerran äiti ja isä tarkistivat kuka siellä liikkuu, mutta – missään ei ollut ketään. Mikä lienee ollut se rauhaton sielu, jonka työt olivat nähtävästi jääneet kesken. Äidillä oli ihmeellinen kyky kuulla ja nähdäkin sellaista mitä kaikki eivät kuule ja näe. Väinölässä asuessa äiti kertoi miten porrasedestä joku lakaisi, kuului kaaputus ja kolahdus, kun luuta laskettiin seinää vasten. Kohtapa sieltä tulee vieras, sanoi äiti, eikä kulunut kovin pitkää, kun pihaan ja sisälle tuli joku vieras. Sikke on perinyt samanlaista herkkyyttä kuin mummonsa kykyä nähdä, mitä muut eivät näe. Muistan vain sen H-vedellä nähdyn hiihtäjän. Itse omasin lapsena samaa, maailma kai peitti vaistoni kasvaessani. Herkkyys katosi.

 

Amerikan Kaija-tätini – isän siskon ansiosta äiti ja isä saivat mökin, josta alussa puhuin. Muistan kuinka Kaija-tätiä aina odotettiin Parviaiseen, isän toisen siskon perheeseen. Kaija-tädillä oli valtavat matka-arkut vaatteita ja kaikkea Amerikan hyvää, kun hän tuli. Tarkan huolen Reeta-täti piti, ettei meille kovin paljon siitä hyvästä pirahtanut, se vähäkin salaa Reeta-tädin silmiltä. En muista millainen tulisija mökissämme oli, mutta viimeisellä Suomi-matkallaan Kaija-täti muurautti siihen uunin. Mökin nurkat olivat hatarat ja muistan, kuinka rotat kolusivat sieltä yökaudet etsien mökistä syötävää.

 

Muutamana iltana isä sanoi, että nyt hän vahtii jos saisi jonkun niistä hengiltä. Voisen paperin hän pani sivusta vedettävän jalkopäähän syötiksi ja varasi koukkuraudan käden ulottuville. Yöllä heräsin siihen, kun isä lasketteli ärräpäitä, että nyt se –kele puri varpaani halki! Ja äiti etsi tukkoresua. Siihen jäi isän rottajahti! Rottia oli siihen aikaan valtavasti. Muistan, kun perukan naisten kanssa menimme Oulun Osuuskaupan juhliin. Oli jo kesä. Kun lähestyimme vanhaa työväentaloa jonka pihapiirissä oli kunnan viljamakasiini ja vähän matkan päässä Simojoen vanha riihi ja puimola, vilahteli kymmeniä rottia ruohikossa. Kankaalan Iita, joka oli hyvin miesmäinen vanhapiika sieppasi aidanseipään ja hihkaisi ”Kyllä minä ainakin yhden tapan!” Sattui raivokas vastustaja ja näytti, että Iita siinä joutuu hätää kärsimään. Kauan kamppailtiin, eikä Iita ollut arkalasta kotoisin, mutta lujille se otti, ennen kuin rotasta tuli vainaja. Lienevätkö rotat olleet syynä ja taudin levittäjinä, kun niinä vuosina oli vesirokko, tuhkarokko ja tulirokko epidemioita. Tulirokkoon kuoli muutama koulutovereistanikin. Tulirokkoa yritettiin estää leviämästä perustamalla eristyssairaala. Minäkin sairastuin vaikeimpaan, tulirokkoon. Äiti hoiti minut itse, mutta ei saanut mennä esimerkiksi kauppaan sisälle, vaan tavara tuotiin ulos. Makasin korkeassa kuumeessa monta päivää. Terveyssisar kävi katsomassa ja toi äidille tippoja, jotka laskisivat kuumetta. Silloin sain syödä elämäni ensimmäiset appelsiinit. Kuumehoureissani kuljin sileää tietä, että kaputus kuului, se oli kai sydämenlyöntejäni, ja aina vähän päästä putosin risukasaan. No – sitähän tämä elämänikin on ollut!!

 

Mummo, isäni äiti, oli ruotimuorina naapurissa, Reeta-tyttönsä taloudessa. Aina kun hän sai rahaa Kaija-tädiltä Amerikasta, hän säästi ja yritti antaa aina meille kakaroille jotain hyvää. Sitä ei Reeta-täti katsonut hyvällä silmällä. Muutamana keväänä olivat saappaani niin rikki, että aina kastuivat jalat. Eräänä keväänä tuntui naapurissa olevan kovaa riitaa: mummu ja Reeta-täti siellä kokeilivat saarna-taitojaan! Iltasella huuteli Reeta-täti ”Kaija, tuu tänne”. Juosta kipaisin, ja siellä oli laatikossa mummon sängyn päällä minulle uudet kumisaappaat. Mikä riemun päivä. Pistipä Reeta-täti vielä tuoreen rieskaleivänkin käteeni. Äiti oli taas jossain talossa pyykillä. Kyllä oli pitkä ilta oottaa äitiä kotiin. Monet kerrat kävimme mäen päällä katsomassa, näkyykö äitiä jo Lehtotienhaarassa. ”Kookko” (=Veikko) oli hoitamassa minua. Oli satanut keväistä valkeaa lunta jo sulaneeseen tiehen. Yritin tehdä jälkiä siihen uuteen lumeen, että äiti heti mäellä näkisi, että siinä oli uuden kumisaappaan jälkiä! Niitä lapsuuteni ilon hetkiä!

 

Nokinen vanha saunaresu sai asukkaan. Äiti otti ns. ruokkolehmän, jonka nimi oli Hely, iso punavalkean kirjava sarvipää. Taas kävimme naapurin saunan jälkilöylyissä, usein oli vain kylmää vettä. Kiersimme liiteriveräjän kautta, kun kuulimme huudon naapurista. Usein kiipesin ns. rehtoaidan yli, jossa tahtoi jäädä hameen helmoistaan aidaksen nokkaan roikkumaan! Aina emme huutoa kuulleet ja silloin hiivimme kuin varkaat sinne pienen öljytuikun valaisemaan nokiseen puolikylmään savusaunaan.

 

Hely-sarvipää oli melkoinen persoonallisuus. Äiti paimensi sitä pitkin metsiä ja suon laitoja. Se lypsi hyvin, mutta oli liikaa äidin perään. Kerran äiti juoksi alusvaatteisillaan kotiin, oli jättänyt mekkonsa ja huivinsa pensaan päälle ja lehmä jäi ahkerasti syömään äidin hiipiessä pois. Voi sitä naurun pakkoa, kun kohta kuului pihalta ”Ammuu”! Kerran äiti karkasi siltä ja meni kylälle kauppaan. Kohta iso kirjava lehmä huuteli kaupan oven takana ”Ammuu”! Hely oli maho, mutta lypsi meille reilun vuoden, sitten veivät sen teuraaksi. Jollain ihmeen konstilla äiti sai oman lehmän, josta sitten karja lisääntyi. Saatiin navetta lehmille ja sauna ihmisille. Muutamana kesänä olin Ahon lehmiä paimentamassa muutaman päivän. Aliina-emäntä antoi minulle lampaan palkaksi. Kastoin sen Lilliksi. Kohta oli lampaitakin lisää samoin kuin lehmiä. Porsaskin otettiin joinakin kesinä. Ne mokomat oppivat käymään puolukassa meidän mukana. Ja mitä kilpajuoksijoita ne olivat, kun yritettiin saada takaisin läävään. Jostakin saatiin kana ja kukko. Kana-liekeri oppi pahan tavan, meni naapurin riihen alle munimaan naapurin kanojen seuraksi. Kukko ja naapurin kukko alkoivat kilpa-kieunnan, nousivat aina aidalle, josta kilpaa kiekuivat. Kukosta tuli vihainen, juoksi perässä ja yritti käyttää kannuksiaan. Kerran suutuin, kun kukko taas jälesti minua. Kuljin varulta keppi mukana, ja kun kukko taas hyökkäsi, kopasin kepillä sen hengiltä. Aioin haudat sen, mutta siihen joutui mökin Vieno eräästä naapurista. ”Älä toki hautaa, anna teen siitä paistin!” Niin Vieno sai paistinsa, mutta myös lisänimen. Kylän kierolainen, luudan ja vastan tekijä ja marjastelija Tapelin Mari sattui Vienon kukkopaistille. Sanat eivät taas passanneet yhteen Vienon kanssa. Suutuspäissään Mari vaihtoi saarnapaikkaa ja tuli meille äidin luo vaivojaan vaikertamaa, kun se kukon nielijä sanoi taas niin ja niin!"

Kotiopintodistus

Kotiopintodistus vuodelta 1917. Löytynyt kirjan välistä Kustavin päiväkulman vintiltä.

Maatalouskirjanpito

Maatalouskirjanpito suppea painos OPAS 1912 (WSOY).
" Maanviljelijän tarkoituksena on luonnollisesti saada maataloutensa mahdollisimman kannattavaksi. Voidakseen sitä tässä suhteessa tarkastaa ja sen kehittämiseksi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteihin tulee hänen kirjanpidollisten muistiinpanojen avulla seurata maataloutensa tilaa ja sen kehitystä."

Valitut palat

Ihana vanha Valitut palat, jossa on jotain luettavaakin - syyskuulta 1946. Tätä ei luetakaan muutamassa minuutissa niin kuin uudemmat. Mielenkiintoisia juttuja mm. Ruotsin puolueettomuudesta toisen maailman sodan aikana, Tsingis Kaanista, Mount Everestin valloituksesta sekä ihmissuhteista ja terveydestä. Tässä yksi poiminta:
"Vaimojen kymmenen vikaa...
1.Nalkuttaminen...
2. Tuhlaavaisuus...
3. Huono kodinhoitaja...
4. Liian paljon tanssikerhoja ja ryyppäämistä...
5. Juoruilu...
6. Itsekkyys...
7. Liian paljon ulkopuolisia harrastuksia...
8. Liiallinen komentelu...
9. Huolimaton ja epäsiisti ulkoasu...
10. Liian kiinnostuneita toisiin miehiin...

Miesten kymmenen vikaa:

1. Juominen...

2. Ajattelemattomuus ja huomaavaisuuden puute...

3. Itsekkyys...

4. Liian mahtavia...

5. Toiset naiset...

6. Kitsaus...

7. Harrastuksen puute kotia kohtaan...

8. Varmoja naisesta...

9. Valittavat liikaa...

10. Uhkapeli ja tupakoiminen..."

Omalle uralle

Omalle uralle kansakoulun ammatinvalinnan oppikirja 1961 (Raittiuskansan kirjapaino).

"Voidaan kai olla yhtä mieltä siitä, ettei nainen sovi esim. kaivostyöläiseksi. Ehkä vielä vaikeampi on kuvitella miestä vakinaiseksi lastenhoitajaksi; tilapäisesti aviomies kyllä joutuu hoitamaan lapsia. Lasten- ja kodinhoito ovatkin luonnollisista syistä useimpien naisten osaksi tulevia tehtäviä. Niinpä maassamme on 400 000 naista, joiden ainoana toimena on perheenemännän ammatti."

Vuosikirja 1930

 

Suomen kuvalehden vuosikirja 1930 (Weiling & Göös).

"Mitä tapahtui vuonna 1929? ... 15.1. avattiin puhelinyhteys Suomen ja Tanskan sekä Suomen ja Norjan välillä... 30.1. avattiin Suomen ja Saksan välinen puhelinyhteys...1.2. kokoontui eduskunta v:n 1929 valtiopäiville ja valitsi puhemiehekseen pankinjohtaja Kyösti Kallion... 2.4. avattiin Hollannin ja Suomen välinen puhelinliikenne... 12.4. sovittiin vihdoin edellisen vuoden kesäkuun 2 päivästä jatkunut satamatyöntekijäin lakko... 1.5. avattiin puhelinyhteys Suomesta Ranskaan... 7.7. saatiin Korkeasaaren eläintarhaan strutsipariskunta... 2.8. jätti pääministeri Mantere tasavallan presidentille hallituksen eronpyynnön... 16.8. nimitettiin tasavallalle uusi hallitus, pääministerinä pankinjohtaja Kyösti Kallio... 4.10 päätti eduskunta 105 äänellä 85 vastaan, että joulukuun 6 päivä on vietettävä juhlapäivänä... 12.10 tapahtui Tikkurilan asemalla väärin asetetun vaihteen vuoksi tuhoisa tavarajunien yhteentörmäys, jossa 9 vaunua särkyi täydellisesti ja 7 sai vähäisiä vaurioita...

 

Ulkomailla: 3.3. poistui presidentti Coolidge Valkoisesta talosta ja sijaan muuttipresidentti Hoover... 1.6. katkesivat Neuvostoliiton ja Kiinan diplomaattiset välit ja vähitellen (13.6.) alkoi osittainen sotatila... 24.7. julisti presidentti Hoover Valkoisessa talossa 41 kansan edustajain läsnäollessa sodankieltämissopimuksen tulleen voimaan ja onnitteli senjohdosta koko maailmaa... 1.8. vastaisena yönä lähti ilmalaiva Graf Zeppelin matkalle Amerikkaan ja saapui perille 96 1/2 tunnin kuluttua... 26.8. alkoivat Palestiinassa mellakat juutalaisten ja arabialaisten välillä... 24.10 oli New Yorkin arvopaperipörssissä mustin päivä moneen vuoteen. Johtavat paperit laskivat jopa 50 dollarilla ja vaihto oli kaksi kertaa aikaisempaa ennätystä suurempi... "

Terveydenhoitoa koskevat lait

 

Pieni lakisarja N:o 37. Painos vuodelta 1972. Terveydenhoitoa koskevat lait ja asetukset. 1928 Valtioneuvoston kirjapaino.


"Ruumis on, ennenkuin se on pahasti mädäntynyt, pantava hautaan, jonka tulee, hautakumpua lukuunottamatta, olla vähintään 1.80 metriä syvä, minkä jälkeen hauta viipymättä on umpeen luotava; vierekkäisten arkkujen  välille on jätettävä vähintään 30 senttimetrin levyinen maakerros."

"Hotelleissa ja muissa vuokrattaviksi aijotuissa kalustetuissa huoneissa, työhuoneistoissa, työväenmajaloissa ja yleisissä kokoushuoneissa, niinkuin kouluissa, oikeudenkäynti- ja huutokauppahuoneistoissa, ravintoloissa, teattereissa, rautateiden odotussaleissa sekä raitio- ja rautatievaunuissa ja matkustajalaivoissa on puhtautta tarkoin noudatettava, ja tulee niissä olla helposti huomattaviin paikkoihin naulattuna yksinkertaisia ohjeita tuberkulosin tartunta-aineen leviämisen ehkäisemiseksi ynnä kielto sylkemästä muualle kuin tähän tarkoitukseen aijottuihin sylkyastioihin."

Maaperäoppi

Mineralogian Geologian ja maaperäopin oppikirja maa- ja metsätaloutta varten 1939 (WSOY).

Kartta

   Maanteiden yleiskartta vuodelta 1963. Isän perintöä.

Piippu

Piippu. Alunperin Venäjältä tänne kulkeutunut. Edesmenneen anopin isoisän peruja.

Napit

 

Kankaalla päällysetyt peltinapit. Äitin perintöä.

Kakkulat

Eno-vainaan jäämistöä.

Kasvi- ja eläinoppia

 

Kasviopillisia ja eläinopillisia kertauskysymyksiä oppikoulujen lukioluokkia ja reaalikokeeseen valmistuvia varten 1933 (WSOY).

 

"Varsi on muilla kasveilla paitsi ei sekovartisilla."

"Siitoslehdet ovat kasvin sukuelimiä..."

"Mansikan epähedelmä on turvonnut kukkapohjus..."

"Useilla levillä on munasiitos..."

"Haivenet ja karvat ovat lentimiä..."

Rajapinta-mitannon oppi

Euklideen alkeista kuusi ensimmäistä kirjaa, eli Rajapinta-mitannon oppi 1875 (Simeliuksen perillisten kirjapainosta).

"Jo on yksitoista vuotta kulunut siitä, kuin äitin kieltämme rakastava, opiltansa ja tunnoltansa jalo maamies, herra lääkitystieteen tohtori W. Kilpinen, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustannuksella ensin julkaisi suomeksi kääntämänsä "Neljä ensimmäistä kirjaa ynnä viidennen määritykset Euklideen alkeista mittaustieteessä." Tämä käännös, ehkä ensimmäisiä kokeita suomen kielen käyttämiseen suuretieteellisistä tutkistelemuksissa, onnistuikin niin hyvin, että se huoli, jota vielä näkyy pimittävän yleisön tarkkaamista, kohta hävisi asian laitaa ymmärtävistä lukijoista, nimittäin että nämä aineet olisivat aivan outoja ja korkeita suomeksi esitellä, koska kieli ei muka vielä olisi kyllin taivutettu niitä selittämään..."

Keitto-opas

Keitto-opas Maatalousnaisten julkaisuja N:o 20. (1944)

"Lanttumunkit: 6 lanttua (pientä), vettä, suolaa, 2rkl. korppu-, vehnä- tai ohrajauhoja, 2 rkl. kermaa (ohutta), 1 muna, suolaa, (sokeria), 75 g. rasvaa. Lantut kuoritaan, pestään ja leikataan viipaleiksi, jotka keitetään suolalla maustetussa vedessä. Muotilla otetaan niistä pyöreitä kakkuja. Ylijääneet reunat survotaan hienoksi, joukkoon sekoitetaan kerma, korppujauhot, muna ja mausteet. Viipaleet pannaan voideltuun uunipannuun ja kullekin viipaleelle lusikalla seosta. Pannu pannaan uuniin ja hiukan rasvanokareita munkkien päälle. Ne saavat paistua vaalean ruskeiksi. Syödään ruskean kastikkeen ja perunain kera."

"Paistetut utareet: Utareet, vettä, suolaa, 3 rkl. korppujauhoja, 3 rkl. voita tai rasvaa. Utareet huuhdotaan, halkaistaan ja keitetään pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Sitten ne leikataan viipaleiksi, jotka kastetaan munassa ja korppujauhossa sekä paistetaan rasvassa kauniin ruskeiksi. Tarjotaan ruskean kastikkeen kera."

"Maitokeitto: 2l. maitoa, 1 rkl. voita, suolaa, 1/2 l. hapan- tai verileipäkuutioita. Maito ja voi kiehautetaan, maustetaan suolalla ja kaadetaan hapan- tai verileipäkuutioiden päälle."

Laskuoppi

Laskuoppi kansakouluja varten 1892 (Otava).

Kirjassa paljon laskutehtäviä, joihin vastaus nykyaikana olisi vähän toista kuin ennen EU-direktiivien, irtisanomisten, ulkoistamisten ja työlain säännösten vuoksi...Esim.

"Herrastalossa on 47 hevosta, 138 lehmää, 93 hiehoa, 108 vasikkaa, 218 lammasta, 26 sikaa ja 84 kanaa; kuinka monta eläintä on talossa?"

"Matti kaivoi ojaa: maanantaina 86, tiistaina 89, keskiviikkona 107, torstaina 96, perjantaina 85 ja lauvantaina  78 syltä. Kuinka monta syltä hän kaivoi viikossa?"

 "Rautatien-työssä oli eräänä päivänä 1,743 miestä, 986 naista, 79 tyttöä ja 215 poikaa; montako henkeä yhteensä?"

Vänrikki Stoolin tarinat

Vänrikki Stoolin tarinat 1898 (Weilin & Göös).

"Rantsilassa riemu raikkui, leiriss' oli juhlan vietto; voitost' oli Siikajoen tullut Gronstedtille tieto; eri seurueissa juotiin isänmaalle rakkahalle, onnen ensi koittehelle, palautuneelle kunnialle."

 

*****

Vänrikki Stoolin tarinat 1959 (WSOY).

 "Rantsilassa riemu raikui, leiriss' oli juhla suuri; Siikajoen voiton viestin Cronstedt saanut oli juuri. Eri seurueissa juotiin synnyinmaan nyt maljat rakkaan, vihdoin onnen ensi koitteen, maineen jälleen kunniakkaan."

Englannin oppikirja

 Englannin oppikirja vasta-alkaville 1891 (Otava).

" Se kielimuoto, johon äänteenmukainen kirjoitus perustuu, on se luonteva jokapäiväinen kieli, jota puhuu sivistynyt yleisö Etelä-Englannissa."